Testaus

Testaus

Tästä on kysymys:

Testaus on vaatimustenmukaisuuden arviointikohteen yhden tai useamman ominaisuuden määrittämistä jonkin menettelyn mukaisesti (Lähde ISO/IEC 17000).

Testausta sovelletaan tavallisesti materiaaleihin, tuotteisiin ja prosesseihin. Testauksessa käytetty menetelmä on usein jokin julkisesti saatavilla oleva standardi. Voidaan myös käyttää testausta varten kehitettyä testaajan tai testauksen tilaajan omaa menetelmää. Keskeistä on kuvata käytetty menetelmä.

Ennen menetelmän käyttöönottoa joko uuden menetelmän kehittämisen yhteydessä tai jos testaaja ottaa itselleen uuden ja aiemmin käyttämättömän menetelmän käyttöön, on menetelmän sopivuus varmistettava. Tällöin puhutaan validoinnista (katso SFS-EN/ISO 17025).

Laadukas ja luotettava testaus edellyttää, että testaus ja siitä saatava tulos on uusittavissa, toistettavissa ja jäljitettävissä. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos täsmälleen samanlaiselle näytteelle tehdään testi saman testaajan toimesta tai toisen testaajan toimesta, päädytään samaan tulokseen. Lisäksi tämä tulos ja sen mittayksiköt on johdettavissa mittanormaaleihin.

Testaukseen kuuluu lisäksi oleellisena käsitteenä mittausepävarmuus.

testaus

Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa massan määrittämistä. Punnittaessa kahdessa eri paikassa samanlainen noin 25 kg esine, voidaan saada toisessa paikassa lukema 25,03 kg ja toisessa 24,99 kg. Tämä ei välttämättä tarkoita että näytteenä olleissa kappaleissa olisi todella eroa. Ero voi johtua käytetyn mittausmenetelmän mittausepävarmuudesta. Jotta edellä esitetty laadukkaan testaamisen edellytys voidaan täyttää, pitää olla tiedossa mittausepävarmuus, mikä usein edellyttää sekä laskelmia että vertailukokeisiin osallistumista. Lisäksi mittalaitteet pitää olla kalibroituja.

Edellä kuvattu esimerkki näyttäytyy hankalassa valossa, mikäli tuo 25 kg:n raja olisi jonkinlainen hylkäysraja vaatimustenmukaisuutta arvioidessa. Tällöinhän toinen näytteistä olisi epäkelpo. Mutta jos testaaja toimii laadukkaasti, hän ilmoittaa tulostensa yhteydessä mittausepävarmuuden, silloin esimerkin tulokset voisivat olla 25,03 (+/- 0,3) kg ja toisessa 24,99 (+/- 0,3) kg. Tällöin ainakin epäilys näytteiden erilaisuudesta poistuu. Viranomaisvaatimuksen ollessa kyseessä, mittausepävarmuus kuuluu aina hallintoalamaiselle, ja tällöin molemmat tulokset olisivat kelvollisia.

Laadun ylläpito testauksessa aiheuttaa kustannuksia. Kalibroinnit ja pienen mittausepävarmuuden ylläpito maksaa, mitä tarkempia laitteita joudutaan käyttämään. Toisaalta jos testauksessa käytettävää menetelmää ei ole kalibroitu eikä mittausepävarmuus ole tiedossa, ei koko testausta kannata tehdä. Tämä lienee selvää edellisen esimerkin valossakin.

Joskus testauksen laatu voi liittyä muuhunkin kuin tekniseen laatuun. Näin on erityisesti viranomaisen hyväksyntään liittyvien testausten osalta. Testaus- ja kalibrointitoiminnassa riippumattomuuden varmentaminen tähtää ensisijaisesti tulosten koskemattomuuden varmentamiseen (ml. näytteenotto). Joissain tapauksissa testauslaitoksiltakin edellytetään kuitenkin kolmannen osapuolen asemaa esimerkiksi sen toimiessa ilmoitettuna laitoksena.

Määritelmiä

”Testaus”-sanan rinnalla käytetään myös termejä ”analysointi” ja ”mittaus”